Luku 3: Paikkatiedon erityispiirteitä 

Mitä erityispiirteitä tulisi huomioida paikkatietoa käsiteltäessä?

Paikkatiedon erityispiirteitä

Paikkatietoa voidaan säilyttää ja käyttää useissa erilaisissa muodoissa. Osoitetieto on jo itsessään sijainti, mutta karttavisualisointia ja paikkatietoanalyysiä varten asioiden sijainti pitää kyetä esittämään yleisesti käytettävinä koordinaatteina. Tätä kutsutaan geokoodaamiseksi.

Yrityksellä voi esimerkiksi olla tietokannassa asiakkaidensa tiedot, mutta asiakkaan asuinpaikkaa tai toimipistettä ei yleensä löydy koordinaatteina. Jotta tätä asiakasdataa voitaisiin käyttää paikkatietojärjestelmässä analyysien ja päätöksenteon tukena, koordinaatit pitää selvittää.

Koordinaatistoja on erilaisia, ja ne soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Paikkatiedon soveltajan on tärkeää tietää esimerkiksi ero maantieteellisten ja tasokoordinaattien välillä. Maantieteellisessä koordinaatistossa koordinaattiluvut ilmaisevat sijainnin astelukuina maapalloa mallintavan kolmiulotteisen sileän kappaleen pinnalla, kun taas tasokoordinaatistossa kolmiulotteisen maapallon pinta on projisoitu kaksiulotteiselle tasolle. Aineistoja käsiteltäessä on tiedettävä, mitä koordinaattijärjestelmää on käytetty.

Lisäksi eri aineistoja yhdisteltäessä täytyy varmistua siitä, että koordinaattijärjestelmät ovat yhtenäiset. Jos kahden eri järjestelmän tuottamaa dataa käytetään suoraan esimerkiksi päätöksenteon tukena, heijastuvat niiden väliset mahdolliset epätarkkuudet myös päätöksiin.

Paikkatiedon käsittely vaatii tarkkuutta

Vaikka maapallo on kolmiulotteinen, ovat ihmiset kuitenkin yleensä tottuneet käsittelemään paikkatietoa kaksiulotteisessa muodossa. Maapallon pinnan esitystä kaksiulotteisella tasolla kutsutaan projisoinniksi. Projisoinnin käsite liittyy oleellisesti koordinaatistojen käyttöön.

Pyöreän pallon projisointi kaksiulotteiseksi kartaksi vaatii aina kompromissejä. Maapallon kohdalla asiaa ei helpota sekään seikka, että maa on hieman litteä napojen kohdalta. Maa voidaan projisoida usealla erilaisella tavalla, mutta kaikki projisoinnit ovat aina jossain suhteessa epätäydellisiä – joko välimatkat, pinta-alat, muodot tai suunnat vääristyvät.

Jos esimerkiksi etäisyydet lasketaan koordinaateista tasogeometrian säännöin, tulee etäisyyksiin huomattavia heittoja.

Jos esimerkiksi etäisyydet lasketaan koordinaateista tasogeometrian säännöin, tulee etäisyyksiin huomattavia heittoja. Kaksiulotteisella tasolla lyhyin reitti Helsingistä Kaliforniaan näyttää kulkevan Iso-Britannian yli. Todellisuudessa lyhyin reitti kulkee paljon pohjoisempaa, Grönlannin yli.

Paikkatiedon käsittely vaatii siis jonkin verran tarkkuutta ja tietämystä, jotta asioiden sijainnit tulevat esitetyiksi oikein. Ongelma ei kuitenkaan ole ylivoimainen, ja asiantuntevat paikkatietokonsultit auttavat mielellään näissä tilanteissa.

dna kuuluvuusaluekartta paikkatieto
Paikkatieto on osana arkeamme, näimme sitä tai emme ja liittyy vahvasti mm. matkapuhelimiin ja niiden kuuluvuuteen. DNA:n kuuluvuusaluekartta ja häiriökartta ovat tarkoitettu DNA:n asiakkaiden käyttöön. Kuuluvuusaluekartan avulla palveluiden käyttäjät voivat tarkistaa, mikä on DNA:n matkaviestinverkon kuuluvuusalue. Eri teknologioiden (GSM, EDGE, 3G ja 4G) kuuluvuusalueet esitetään kartalla peittoväreillä. Häiriökartalla esitetään sekä matkaviestin- että kiinteän verkon häiriötiedot asiakkaille.